Mä tiedän, sä et käsitä, mut en mä siihen pyrikkään
Mä tiedän, et voi koskaan tuntee samaa, mut voin yrittää
Saada sut tajuamaan sen mist sul ei oo hajuakaan
Ja totuus on et onnellinen loppu on saduissa vaan
Sisältä pehmee vaik ulkopuolelta kova
Toisinkin on ollu, kun kelaa toisinaan aikoja 
Ala-asteella vuon -93 silloin ykstoist vuotta
Silloin mä olin yksin ilman ketään kehen luottaa
Aamul ku heräsin, tiesin heti mitä edessä
Aamupäiväl kouluun ja takas kotiin naama veressä
Tiesin mitä odottaa, silti aina pakko jaksaa
Matkaa samaa tietä kouluun, ottaa samat iskut vastaan
Fyysisyys tai henkisyys, lopulta mitä eroo niil on
Oisin voinu kostaa kaikille mut vedin eronsin 
Et en halunnut tulla samanlaiseks, kun ne koskaan
Viis vuot ei kouluu, vaan kidutuslaitosta
Kipu ei koskaan lakkaa, se vaan kytee ja kasvaa
Tappaa kaiken ilon ja jättää tuskan ainoastaan
Oli aikoi jolloin mietin kantsisko vaan hukkuu hankeen
Hankiutua eroon muista vai viiltää ranteen

[Kerto.x2]
Ei koskaa enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas elää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa

Ja vaikken mä oisi halunnu jäädä sänkyyni nukkumaan
Pulassa kaiken kivun ja unohduksen hukkua
Nyt sinnitki löytyy sängys ku vaa halusin paeta
Tuskaa ja muiden syöttämiä ikuisia valheita
"Kyl sä pääset eroon siitä, jos vaan itse haluat.."
Kun ensin verta pitää valua ennen ku kukaan tajuaa
Sit vast ku jotain tapahtuu, sit vasta aukee silmät
Ku sokeet ihmiset ei suostu näkeen totuut millään
En kellekkään kertonu, en kellekkään valittanu
Pelko kostosta piti vaan itteni parissa mut
Niihän mun kanssa frendei, jotka ymmärs mitä mä teen
Vetäkää käteen, ei tarvi enää kellekkään pätee!
Vaik nykyään aikuinen ja täysin omillaan
En vieläkään voi rauhottuu ja rauhassa vaan chillaa
Demonit vaivaa siihen asti, kunnes mut haudataan
Mut en mä pelkää - Vast sit oon todella vapaa!

[Kerto.x2]
Ei koskaan enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas elää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa

Vielkin arvet näkyvil mun sielussa
Päivittäin sen tie musta elämän ilon vie musta
Oon tehnyt melkein kaiken, et pääsisin tuskaa pakoon
Käyny melkein tuolla puolen, oon melkein kuolematon
Ainakin sen perusteella, miten lähellä oon käyny
Mun elämä melkein päätty, taivaan portitikin oon nähny
Vaeltanu pimeydessä kauan ilman määränpäätä
Satakuuskyt vauhtii ilman vöitä, vaik tiellä on jäätä
Keksit ihan mitä tahansa oon varmaan tehny senki
Oon käyny rajal asti, mut silti jääny henkiin
Jou, en usko et haluut ees tietää kaikkee
Kaikest huolimatta siit kertominen on vaikeet
Avata solmut, nousta maasta jälleen pystyyn
Ehkä jonain päivänä mä siihen vielä pystyn
En tänään, haluaisin unohtaan vaan täks illaksi
Vedän pipon syvemmälle ja suljen silmät hitaasti

[Kerto.x4]
Ei koskaan enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas elää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa